sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Ranskalainen sipulikeitto


Tätä keittoa on tullut lapsuudessa syötyä, mutta se oli valmiista keittoaineksesta tehtyä. Sittemmin samaista keittoainesta olen käyttänyt lihapulliin, mutta en sitäkään enää vuosiin. Ajatus keiton valmistamisesta on muhinut mielessäni jo pidempään ja nyt siihen tarjoutui oiva tilaisuus, kun vietin pikkujouluista lauantai-iltaa isäni kanssa :)

Ohjeen olin napannut valmiiksi jo aiemmin Ruokalasta ja muokkasin sitä hieman. Mielestäni ohjeen tekijällä on tullut virhe tai sitten minulle maistuisi vähempikin valkoviinin maku, sillä kannattaa muuttaa lihaliemen ja valkoviinin suhdetta toisinpäin eli 5dl lihalientä ja 3dl valkoviiniä.

Seuraavalla kerralla kuullotan sipuleita vielä hieman pidempään, koska kaipasin keitossa paahtuneiden sipulien makua. Käytin gratinointiin kokonaisen leipäviipaleen sijaan maalaisleipäkuutioita, jotka mielestäni on helpompi syödä keiton kera kuin palastella lusikalla kokonaista leipäviipaletta.

Joka tapauksessa lopputulos oli hyvää ja tosi täyttävää, joten tätä teen varmasti vastakin :)



6 isoa sipulia
5 valkosipulinkynttä
100 g voita
2-3 palaa sokeria
3 dl lihalientä (laita 5dl)
5 dl valkoviiniä (laita 3dl)
kuivattua timjamia
2 laakerinlehteä
valkopippuria
suolaa

gratinointiin:

maalaisleipäkuutioita
emmental-juustoraastetta

Halkaise sipulit ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Siivuta myös valkosipulit. Kuullota ne kattilassa voissa kullankeltaisiksi. Lisää sokeripalat, lihaliemi, valkoviini, timjami ja laakerinlehdet. Anna hautua hieman poreillen 45 minuuttia. Tarkista maku, nouki laakerinlehdet pois keitosta ja lisää hieman valkopippuria sekä suolaa.

Annostele keitto uunin kuumuutta kestäville lautasille ja nosta jokaisen keiton päälle reiluiksi leikattuja maalaisleipäkuutioita ja juustoraastetta. Gratinoi hetken aikaa grillivastuksen alla 225 asteisessa uunissa niin, että juusto sulaa ja saa kauniin värin.

2 kommenttia:

Miäs kirjoitti...

Oli hyvää keittoa, mutta tietty on sivuvaikutuksiakin... ;)

Heli kirjoitti...

No huh huh, niin olikin! :) Mutta hyvää, teen toistekin.